Kuuden vaatteen haaste (eli itselläni 6+3) on nyt ohi. Ennakkoluuloistani huolimatta en joutunut turvautumaan kertaakaan huijaukseen enkä käyttämään yhtään oljenkortta. Kuukausi oikeastaan hujahti ohi nopeasti ja todella helposti. Tätä voisin päivitellä monen sivun verran, mutta sen sijaan yritän hieman lukijaystävällisempää lähetymistapaa. Listaan alle lyhyesti suurimmat (ja osan pienemmistäkin) oivalluksistani kuluneelta kuukaudelta. Olen jakanut nämä kahteen osaan: haasten myötä hoksaamani asuat pukeutumisesta, ja tästä johdettuna ajatuksia omista vaatteistani tällä hetkellä.

Haasteesta hoksattua:

• Pienilläkin muutoksilla voi saada vaihtelua asuihin. Ei siis aina tarvitse vetää kokonaan uutta vaatekertaa päälle, kuten allekirjoittanut on aikaisemmin tehnyt, vaan hienovaraisemmat muutokset riittävät.
• Koruilla ja asusteilla voi muuttaa samojen vaatteiden fiiliksen kokonaan. Olen aikaisemminkin käyttänyt paljon koruja, mutta koska olen yleensä vetänyt myös kokonaan uuden asun ylle, on tämä jäänyt aikaisemmin hoksaamatta.
• Printtipaitojen yhdistäminen bisnespukeutumiseen on itselleni kaikista hankalinta. Muiden yllä tämä näyttää mielestäni todella hyvältä, mutta toisaalta ehkä printtipaidat ei vain ole mun juttu (paitsi silloin tällöin, harvoin). Eikä ole pakko ollakaan, ei siis ole pakko yrittää pukeutua johonkin trendiin, jos se ei tunnu luonnolliselta.
• Trikoota voi vallan mainiosti sekoittaa osaksi bisnesasua. Erityisesti business casual sallii rennompien vaatteiden ja materiaalien yhdistämisen virallisempia kappaleiden kanssa.
• Paitojen/yläosien kerrostaminen odottamattomallakin tavalla toimii. Olen aikaisemmin arastellut näin selkeää kerrospukeutumista töissä, mutta kyse onkin näköjään ollut vain omista ennakkoluuloistani. Kerrospukeutuminen ei siis aina viittaa eräretkiin ja teltassa nukkumiseen, vaan toimii myös urbaanissa toimistoympäristössä.
• Omistamalla vain itselle sopivia, mukavia vaatteita oma vartalonkuva paranee huomattavasti! Olen syyskuun aikana ollut tyytyväisempi omaan kroppaani kuin aikoihin. Huomasin tämän vasta tällä viikolla, ja ihmettelin mistä tämä johtuu. En keksinyt muuta syytä kuin sen, että olen koko kuukauden käyttänyt sopivan kokoisia vaatteita. En ole kertaakaan joutunut tuskailemaan liian pienien tai tiukkojen vaatekappaleiden kanssa, tai muuttamaan asusuunnitelmiani koska vaatteet eivät istuisikaan ylleni.

Vaatteistani oivallettua:

• Minulla on aivan liikaa vaatteita.
• Liikaa vaatteita ei helpota vaan pikemminkin vaikeuttaa elämää ja vaatevalintoja.
• Minulla on paljon itselleni sopimattomia vaatteita: liian pieniä, malliltaan huonoja, muiden päällä kivoja mutta itse en osaakaan käyttää, liian tätimäisiä jotka on ostettu muka olosuhteiden pakosta, liian teinivaatteita jotka eivät enää kolahda, ja niin edelleen...
• Näennäisen ihanat mutta itselle sopimattomat vaatteet aiheuttavat omassa vaatekaapissa vain pahaa mieltä.

Näistä voisi päätellä, että alkupäivien ajatukseni ja haasteen oppituntien ennakointi ovat osuneet yllättävän hyvin kohdilleen. Vastaukset ennakoituihin kysymyksiini ovatkin:

• Onko minulla liikaa vaatteita? Ehdottomasti on. Karsi, hyvä nainen! Itsekuria alennusmyynteihin! 
• Suhtaudunko vaatteisiini liian tunteellisesti? Kyllä. Vaatteet eivät ole muistoja, vaikka niistä heräisikin nostalgisia tunteita. Muistot säilyvät, vaikka kierrättäisin vaatteet eteenpäin. 
• Kiinnittääkö kukaan muu minun vaatteisiini niin paljon huomiota? Ei todellakaan. Tunnustin jälkikäteen kollegoilleni, että olen koko kuukauden osallistunut tällaiseen haasteeseen. Kukaan ei ollut huomannut mitään. 
• Olenko liian jumittunut joidenkin vaatteideni suhteen, ja voisinko olla luovempi? Olen jumittunut. Haaste todisti, että osaan olla paljon luovempi pukeutumisessani. Pienempi vaatevarasto ei todellakaan tarkoita tylsempää pukeutumista! 
• Miten muuten, kuin uusilla vaatteilla, saisin vaihtelua asuihini? Asusteet, asusteet, asusteet. Korut, huivit, kengät, hiuskoristeet. 
• Voiko värikkäilläkin vaatteilla saada klassisen, työympäristöön sopivan ilmeen? Vai puuttuuko vaatekaapistani klassisia perusvaatteita? Kyllä voi! Haastevaatteni olivat värikkäitä, ja silti sain niilläkin aikaa useita erilaisia lookeja, niin räikeitä väri-iloitteluja kuin rauhallisempia ja klassisempia asukokonaisuuksia. Minun ei siis vieläkään tarvitse opetella käyttämään mustaa ja valkoista, jos en halua. :) 

Useimmat oivallukseni osasin jo siis ennakoida etukäteen. Minun vain piti käydä tämä haaste läpi, että uskoin ne todeksi. Tästä uudella puhdilla kohti pienempää vaatevarastoa! :)

edit 4.10.
Mainittakoon vielä, että opin myös että materiaaleilla on väliä. Tänä aamuna huomasin neulepaitani nyppyyntyneen kovin haasteen aikana, vaikka en ole sitä juurikaan käyttänyt sitä ennen. Pitäisi varmaan siis panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Nyt kun vielä oppisi mitä ne hyvät ja laadukkaat, kestävät materiaalit on.

Virallisesti vaatehaaste päättyi eilen, mutta halusin itse vielä tänään noudattaa haasteen sääntöjä. Tai ainakin melkein: sen verran joustin, että laitoin ylle syyskuun alkupuolella ostamani ihanan violetin topin. Olen haaveillut sen käyttämisestä koko kuukauden! :D

Paita on ostettu second hand liikkeestä, mutta siinä oli edelleen alkuperäinen hintalappu kiinni, joten oli käsittääkseni täysin uusi. Rakastuin niin paidan väriin kuin ihaniin koristeniitteihin! Paidan malli on hihaton ja painijaselkäinen, mikä ei kuvista käy ilmi.

Muuten päällä haastevaatteista farkut ja jakku. Kyseessä siis tuttu casual Friday combo.

Päivän tärkeimpänä ja ihanimpana asusteena rakas rusettivyöni. (Näistä kuvista mieleeni tulee niin elävästi se eräs, nyt jo edesmennyt mutta edelleen kuuluisa australialainen käärme- ja matelija-asiantuntija. Se tv:stä tuttu, jonka lempilausahdus oli "I love my snakes!" Tuli mieleen, että voisin tässä todeta, että "I love my rusetti!" ... Joo, tää oli oikeesti tosi hauska juttu! :D)

Muissa asusteissa luotin paidan inspiroimana erilaisiin metalleihin.

Kaulassa suuri kultainen perhonen ja ranteessa kultainen sekä hopeinen rannerengas. Violetteihin kynsiin liimasin eilen tuollaisia bling bling tarroja, jotka sattumalta sopivatkin paitaan loistavasti.

Olen asuun todella tyytyväinen. Me likes! Tykkäätkö sinä?

Ja sitten loppuun vielä selitystä, miksi halusin tänään vielä pääpiirteittäin jatkaa haastetta. Vaikka olen toki aiemminkin tiennyt, että minulla on paljon vaatteita, vasta haasteen aikana sisäistin kuinka paljon liikaa niitä omistan. Ja kuinka paljon vähemmällä todellisuudessa pärjäisin! Tästä inspiroituneena aion käydä kaikki vaatteeni läpi, tarkoituksena saada karsittua kaikki itselleni sopimattomat tai käyttämättä jääneet pois. Kierrätykseen, myyntiin, kavereille, jne. Pois meiltä kaappitilaa viemästä, vaikeuttamasta pukeutumistani liiallisilla vaihtoehdoilla, ja erityisesti liian pienet vaatteet pois aiheuttamasta pahaa mieltä. :D

Halusin pitää vaatevaihtoehtoni pieninä vielä tänään, kunnes huomenna pääsen siivoamaan vaatekaappejani. Näin haasteen oivallukset pysyvät vielä mielessäni, enkä ehdi hullaantua monista vaihtoehdoista kuukauden tiukan kuurin jälkeen. Eikös paastonkin jälkeen pidä palautua normaaliin ruokavalioon hitaasti ja asteittain? ;)

Eilinen päivä meni vähän plörinäksi, ja unohdin näköjään kokonaan tehdä tänne postauksen. Kuvat kyllä otin ja väkersin kollaasit, mutta siihen se jäikin. Nooh, väliäkö hällä, saatte tänään tupla-annoksen Tätityttöä. :)

Torstaina oli vaatehaasteen viimeinen virallinen päivä, ja halusin koota todellisen unelma-asun. Ja mitäkö siihen sisältyy? Tyttömäisyyttä, perhosia, violettia!

Asuna 1+2, eli rentoutta tuomassa neule ja bisneslookin kulmakivinä suorat housut ja kauluspaita.

Asusteet kruunaavat kaipaamani tunnelman.

Asusteita kasasin päälleni roppakaupalla: neuleeseen äidin vanha rintarossi, kaulaan valkoinen perhoshuivi, hiuksiinkin lentelemään valkoisia perhosia, korviin violetit killuttimet, ja ranteeseen kolmikerroksinen liila helmirannekoru sekä bling-timanttirivistö. Jalkaan sujautin vielä violetit "työkenkäni". Olo oli kuin kuorrutetulla kakkupalalla, mutta kerrankos sitä. ;)

Tätityttö kiittää ihanasta haasteesta!

En olisi ikinä uskonut, että pystyn tähän. Saati että voisin jopa nauttia tästä! Kokonaisuudessaan kuukausi hujahti todella nopeasti, ja opin arvostamaan vaatteiden vähyyden tuomaan helppoutta. Ei "mulla ei ole mitään päällepantavaa" -kitinöitä! Ei valitusta liian pienistä vaatteista: "tää toppi ois niiiin ihana mut miks ei se mahdu päälle??" Ei kymmenien minuuttien jahkaamista avoimen vaatekaapin edessä: "en osaa päättäää, odota vielä puol tuntia kultaseni!"

Ah, helppous, nopeus ja uudet asusteideat!

Toki kuukausi ei ollut täysin ruusuilla tanssimista. Välillä kyllästytti vetää päälle taas ne samat rytkyt, ja välillä piti kaivaa vaatteita esille takaisin likapyykkikorista. Kerran aamulla kuivailin jopa föönillä vaatteita, kun eivät olleetkaan pesun jälkeen yön yli kuivuneet. Huomasin myös kuukauden aikana silittäneeni enemmän kuin varmaan viimeisen puolen vuoden aikana. Siis inhoan silittämistä! Mutta tosin huomasin, että eihän se niin kamalaa olekaan, jos ei tarvitse silittää kuin yksi paita ja yhdet housut kerralla...

Kokonaisuudessaan siis onnistunut kokeilu, josta opin paljon. Palaan vielä tarkemmin toisessa postauksessa havaintoihini. :)

Oliko sinusta hauskaa, mielenkiintoista, vai tylsää seurata haastetta? Saitko oivalluksia sivustaseuraajana?

Jatkoin tänään eilistä teemaa, ja yhdistelin asua viime viikolla varastamani idean kanssa pienellä jatkojalostuksella. Tänään tällaista semirentoa runsailla koruilla kuorrutettuna.

Päällä siis 2+1, farkut ja pitkähihainen trikoopaita sekä jakku. Jakun hihojen lisäksi syrtättynä myös trikoopaidan hihat, jolloin asuun tuli hieman lisää keveyttä, eikä turkoosi sävy ole aina niin vallitseva.

Koruihin halusin tänään useita erilaisia osia, joten päädyin kolmeen rannekoruun sekä kahteen kaulakoruun.

Ranteessa killuu kultainen ja prinssinen kova rannerengas sekä tummanvioletti helmiranneketju hopeisin yksityiskohdin. Kaulakoruina eiliseltäkin tuttu riikinkukkoriipus sekä pitkä violetti kivi-helmiketju, jolla asustin ensimäisenkin trikoopaitaa ja jakkua yhdistelevän asuni. Tällä kertaa kyseinen kaulanauha on kieputettu kahdesti kaulan ympäri. Valitettavasti korun violetti väri ei aivan pääse oikeuksiinsa räikeän turkoosia taustaa vasten. Lisää violettia kokonaisuuteen tuo rannekello ja kynsilakka.

Yleensä en tykkää pukeutua näin lyhyen ajan sisällä näin samankaltaisiin asuihin (varsinkaan peräkkäisinä päivinä), mutta olen tänään työmatkalla eri paikkakunnalla eri ihmisten ympäröiminä. Koska he eivät tiedä mitä minulla on eilen ollut päällä, ei itseänikään haittaa asujen samanlaisuus. ;) Tosin tuskin toimistollakaan kukaan muistaa asujani tai kiinnittää huomiota siihen, että minulla on taas sama paita ja jakku. Ei kukaan ole huomannut tai ainakaan maininnut mitään vaatteistani, vaikka olen orjallisesti noudattanut vaatehaastetta koko kuukauden. Silti tämä haaste ei ole tuonut itselleni monien muiden kokemaa ahaa-elämystä siitä, etteivät vaatteet ole niin tärkeitä. Toki olen huomannut, että vähemmälläkin pärjää ja että vaihtelua asuihin saa asusteilla ja pienillä muutoksilla. Silti vaihtelunkaipuuni ei todellakaan ole laimentunut, enkä haasteen aikanakaan ole pukeutunut montaa kertaa tismalleen samoihin asuihin.

Asukokonaisuus on kuitenkin mielestäni onnistunut ja nuorekas. Korutkaan eivät mielestäni näytä liioittelulta, koska yksittäiset kappaleet ovat melko keveän näköisiä. Mitä mieltä sinä olet, menikö tänään överiksi korujen suhteen?

Tänään kokosin asun riikinkukkokaulakorun ympärille. Yritin kehittää asun, jossa koru pääsisi paremmin esille. Mitä mieltä olet, onnistuinko paremmin kuin viimeksi?

Ajattelin, että yksivärisellä taustalla koru pomppaisi enemmän näkyviin, joten asuna tänään 2+1: mekko ja samanvärinen trikoopaita sekä virallisuutta tuomassa jakku. Innostuin yhdistämään pitkähihaisen trikoopaidan ja jakun viime viikolla oppimani tavan mukaan.

Mielestäni tämä vyö sopii vielä paremmin yhteen kaulakorun kanssa, kuin edellisen yhditelmäni punertava vyö. Näissä on samanväristä metalliakin.

Muissa asusteissa tänään riikinkukon värimaailman mukaan violettia. (Unohdin näköjään tehdä raamit kollaasin kuville...) Korvissa suuret violetit muovipallukat, samoin ranteessa. Toisessa kädessä luonnollisesti violetti kello. Hiuksiin laitoin lentelemään tutut, vähäeleiset ja taustaansa sulautuvat perhoset. Jalkaan sujautin ihanat violetit korkokenkäni, jotka unohtuivat kollaasista mutta näkyvät kokovarstalokuvissa.

Asussa uutena elementtinä on vyön yhdistäminen jakkuun. En ole aikaisemmin saanut jakkua asettumaan hyvin vyön alle, vaan se on aina jäänyt törröttämään ruman näköisesti selästä. Tänään onnistuin paremmin, ja tykkään ehdottomasti yhdistelmästä. Kokonaisuudessa on ehkä hieman liikaa tai liian laajalla alueella turkoosia, mutta vyö katkaisee tuon kivasti. (Taidan alkaa kyllästyä turkoosiin, sehän on ollut vallitseva väri haastevaatteissani.) Vyö tuo muutenkin ryhtiä ja vaihtelua asuun.

Mielestäni ansaitsen tällä tyttöpisteet, mutta asu itsessään ei nouse suosikikseni. Tosin jakun ja vyön yhdistämistä aion kokeilla jatkossakin. Mitä mieltä sinä olet joko asusta kokonaisuutena tai vyön ja jakun liitosta?

Tänäaamuna vallalla oli jälleen tuttu maanantaiblues, ja pukeutuminen jäi taas vähän kyhäelmäksi. Asun piti olla sellainen, jolla voi olla niin töissä kuin sulautua muihin opiskelijoihin yliopistolla.

Enpä tiedä onnistuvatko molemmat tavoitteet tällä asulla, mutta tällä mennään silti. Päällä 2+1, farkut ja printtipaita sekä jakku. Hihat on jälleen syrtätty, osaksi senkin vuoksi ettei kukaan ollut jaksanut silittää niitä edellisen käyttökerran jälkeen... ;)

Pääasusteena tänään kaulassa uusi huivi. Huivin kuosi on leopardia, minkä olen itse aikaisemmin liittänyt vanhempien muka-hienojen tätien kuosiksi. Huivin väritys kuitenkin rikkoo tätä mielikuvaa, ja on mielestäni kauniin hempeä ja hieman utuinen. Kuosi myös yhdistyy kivasti paidan printtiin.

Tämä printtipaita on kyllä jäänyt häpeällisen vähälle käytölle tässä kuussa, mutta ehkä se vain todistaa sen, että en osaa pukeutua toimistolla printtipaitoihin. En ainakaan muuten kuin farkkujen ja jakun kanssa, eikä tätä samaa kombinaatiota kovinkaan usein jaksa katsella. Mutta väliäkö hällä, olen kuukaudessa löytänyt monia muita uusia tapoja yhdistellä vaatteitani. :)

Muina asusteina huivin lisäksi kolmikerroksinen (feikki)helmirannekoru sekä ruskea rannekello. Tänään ei mielikuvitus riittänyt muuhun, ja eiköhän tuo huivi itsessään tuo riittävästi asustetta mihin tahansa asuun. Yliopistolle mennessä tosin otan sen varmaan pois kaulasta... Tai saa nähdä jos ihastun siihen päivän mittaan.

Kokonaisuudessaan asu on ihan jees. Näyttää kyllä kuvissa paremmalta kuin miltä itsestäni tuntuu. Tätipisteet jälleen selätetty, mutta ei tämä ihan tyttömäinenkään ole. Aika tavis, eli ei kuvasta kovinkaan hyvin minua. Vai mitä sinä olet mieltä asusta?

Edit 8:30
En ollut täysin tyytyväinen huiviin, joten keksin sitoa siihen toisenkin rusetin. Näin huivi lyheni ja rusetista tuli muhkeampi. Valitettavasti tuo muhkeus ei aivan välity näistä kuvista...

Menikö muutos parempaan vai huonompaan suuntaan? (Äh, ei tuota eroa taida edes huomata... Pöh höh!)

Tänään yllä vähän syksyisempää, tummempaa värimaailmaa.

Vaatteissa mukana 2+1, farkut ja neulepaita sekä kauluspaita. Samat vaatteet on nähty aikaisemmin arkiglamour-asussa, ja sama paitojen ja vyön yhdistelmä mekon kanssa. Tykkään ehkä enemmän vyöstä mekon kanssa, mutta menee tämä näinkin vaihtelua tuomassa.

Päivän asu on rakennettu uuden riikinkukkokaulakoruni perusteella. Tykästyin tähän koruun takinostoreissulla, enkä malttanut jättää kauppaan. Korun värimaailma (turkoosi & violetti) on niin minua, ja korun symboliikkakin riikinkukosta toimii kohdallani hyvin. :D (Toinen toimiva symboli olisi voinut olla klassinen kiiltävän perään haikaileva harakka, mutta siitä tuskin olisi saanut näin kaunista ja värikästä korua... ;) )

Muina asusteina kaulakorun ja vyön lisäksi cameekoru ja isot rannerenkaat. Vaikka kaikkien asusteiden metalliosat (vyön solki, kaulakoru, rannerenkaat) ovat eri värisiä, henkivät ne mielestäni hieman samaa fiilistä. Aamulla lakkasin vielä kynnet vihertävän turkooseiksi, niin sopivat paremmin kokonaisuuteen kuin keltaiset liukuvärjäykset.

Tämä asu ei kohdallani herätä mitään suuria tunteita. Ihan kiva eikä tätimäinen, mutta ei mikään totaalinen menestyskään. Ehkäpä siis ihan passeli tällaiseen harmaaseen syysperjantaihin, kun silmät eivät meinaa millään pysyä auki. Pitää kyllä vielä pohtia, millaisessa asussa tuo ihana kaulakoru pääsisi paremmin oikeuksiinsa ja esille, hmm... Olisiko sinulla ideoita?

Aloitetaan tänään esittelemällä ulkovaatteet, koska ostin eilen uuden takin, johon olen jo nyt ihastunut.

Takin ylöosassa ja hihoissa on univormumaista fiilistä, mutta helma levenee hamemaiseksi tuoden kokonaisuuden työttämäiseksi. Tykkään ehdottomasti paljon, two thumbs up!

Takin kaveriksi laitoin ihanat ruttuvartiset saappaani ja mekon väriset pitkävartiset sukat. Kaulahuivi ja laukku (joka puuttuu kaikista kuvista) ovat tänään tummanvioletteja. Kivan syksyinen fiilis koko asussa, mutta ei silti tunkkainen, koska ihonväriset sukkahousut keventävät lopputulosta.

Tänään varsinaisesta asustani tuli jotenkin eteerinen vaaleudessaan ja tyttömäisyydessään. Tämä asu on koottu lukijatoiveen perusteella (heh), eli kombona 2+1: mekko ja neuletakki sekä kauluspaita. Asun sitoo yhteen keveä, kukkakuvioinen koristevyö.

Olen ostanut vyön joskus vuosia sitten mistä lie, ja olin jo ehtinyt unohtaa sen. Vyö on nimittäin hieman hankala: se on liian lyhyt lantiovyöksi, liian leveä ja koristeellinen normaaliksi vyöksi, ja yleensä liian pitkä vyötärövyöksi. Löysin vyön kaapistani viime viikolla ja halusin ehdottomasti ottaa sen käyttöön. Huomasin, että kapeimmalle kiristettynä vyö pysyy vyötäröllä, jos alla on paksumpi paita. Aika kikkailua ja hieman rajallinen toiminnallisuus vyöllä, mutta pääasia että tulee edes jotenkin käyttöön! :D

Muina asusteina tänään mekon värinen rusettipanta ja korvakorut (jälkimmäiset ostettu eilen takin kanssa, en voinut vastustaa). Kädessä aiemminkin nähty leveä rannerengas ja rintapielessä rakas cameekoru.

Kengät mätsäsin vyöhön. Kyseessä siis nudet korkokengät, joista muodostui kesällä suosikkikenkäni (ja on ne nähty täälläkin kerran aikaisemmin). Yleensä ryyditän asuni aina tummanruskealla, joten tällainen vaaleampi kokonaisuus on todella piristävää vaihtelua. Asu saattaa kyllä olla jopa hieman yltiötyttömäinen, mutta tykkään siitä silti. :)

Fun fact: Tuon kesän jälkeen useimmat korkokenkäni töihin työkengiksi. Minulla on nytkin seitsemän (7!) paria korkokenkiä töissä! :D Pitäähän naisella olla valinnan varaa ja kaikkiin asuihin sopivat kengät tarjolla.

Tämän päivän asuuni sain aamulla inspiraation kollegani eilisestä asusta.

Asuna siis 2+1, farkut ja pitkähihainen trikoopaita sekä jakku hihat käärittyinä. Itse en olisi keksinyt yhdistää pitkähihaista trikoopaitaa ja vajaamittaista jakkua keskenään, mutta kollegani näytti eilen vastaavanlaisessa asussa niiin hyvälle, että oli pakko kopioida idea!

Toki omassa haastejakussani ei ole vajaamittaiset hihat, eli jouduin jälleen tukeutumaan hihojen syrttäämiseen. Toimii mielestäni silti hyvin!

Koruina tänään pitkä violetti helmi/kivikaulakoru, violetit helmikorvakorut, sekä äitini vanha rintarossi.

Tykkään siitä, miten violetti tuo vähän vaihtelua asuun, mutta kokonaisuus ei silti ole niin räikeä kuin jotkin aikaisemmat asuni. Ja tuo rintakoru! <3 Kiitos äiti kun lahjoitit sen minulle!! <3

Asu toimii erittäin hyvin sekä jakku kiinni (virallisempaa) kuin aukikin (rennompi look). Kuvien ottamisen jälkeen vaihdoin vielä ruskeat kengät tummanharmaisiin (ainakin täällä nähty), jotta kokonaisuudesta tuli vielä eheämpi ja harmoninen.

Ihanan tyttömäinen asu farkuillakin, eikä myöskään liian räikeä. Tykkään itse! Mitä mieltä sinä olet?

Koska aurinkoa ei juurikaan ulkona tänään näy, päätin pukea sen ylleni.

Asuna tänään 2+1, pitkähihainen turkoosi trikoopaita ja keltainen slipoveri sekä tummanruskeat suorat housut.

Asusteissa aiemminkin esiintyneet perhoshuivi ja kannustuskorvikset, sekä ranteessa kasa kolisevia metalliklohmuja.

Kynsiin maalasin viikonloppuna auringonlaskun: pohjalla vaaleankeltaista ja kärkiin töpöttelin kimalteista hentoa vaaleanpunaista. Kynnet ovat ensimmäinen liukuvärjäyskokeiluni, ja olen niihin ihan tyytyväinen - varsinkin jos niitä ei katso kovinkaan läheltä. ;) Vaaleanpunainen muuttuu hieman persikkaiseksi keltaisen päällä, mistä pidän paljon.

Halusin yläosaan hieman jotain tuomaan virallisuutta rentojen paitojeni kanssa, ja päädyin huiviin. Huivin limenvihreä ja vaaleanpunainen eivät aivan natsaa paitojen keltaiseen ja turkoosiin, mutta jotenkin silti pidän tästä yhdistelmästä. Huivi sopivasti rikkoo liian mätsättyä fiilistä.

Erityisesti värien ansiosta tämäkin asu menee enemmän tyttö- kuin tätikategoriaan. Olen tässä syyskuun mittaan huomannut, että valitsemistani haastevaatteista on todella vaikea saada aikaan tätiviboja. Vai mitä sinä olet mieltä?

Haasteen motivoimana aion vielä ennen kuukauden ja haasteen loppumista käydä todenteolla vaatekaappieni kimppuun ja karsia pois kaikki a) liian pienet ja liian suuret vaatteet, b) sellaiset vaatteet joita en mallinsa vuoksi osaa käyttää, ja c) vaikeasti yhdisteltävät vaatteet. Suurin osa noista vaatteista on varmasti hyväkuntoisia, joten vien ne todennäköisesti second hand myymälään myyntiin. Tienaisin reilusti enemmän myymällä ne itse kirpputorilla, mutta en vain jaksa sitä hinnoittelu- ja organisointiruljanssia, joten menköön halvemmalla ja helpommalla muille käyttöön. :)

PS. Mistä saisin edullisen mutta toimivan ja tukevan sateenvarjon?? Tänä aamun sateenvarjoni teki oman ennätyksensä ja kääntyi työmatkalla peräti neljä (4!) kertaa nurinperin! Samalla matkalla kenenkään muun sateenvarjo ei tehnyt samaa, ei kertaakaan. Jokin tässä mun kappaleessa nyt mättää, pöh...

Tänään ei ollut oikein motivaatiota pukeutua, joten tuntuu että päädyin tylsistäkin tylsempään yhdistelmään. Yllätyksekseni huomasin näitä syyskuun postauksia selatessani, että en olekaan käyttänyt tätä yhdistelmää aikaisemmin. Silti tuntuu siltä kuin tämäkin asu olisi nähty jo moneen kertaan. Viikonloppuna tuli vihdoin totaalinen kyllästyminen näihin haastevaatteisiin, ja se näkyy tämän päivän mielikuvituksettomassa asussa.

Asuna 2+2: farkut ja keltainen slipoveri, kera kauluspaidan ja jakun. Perussiistiä settiä, farkuilla hieman rentoutta asuun.

Keltainen toppi piristää kivasti asua, mutta oloni on silti hieman harmaa ja nuutunut. Johtuisiko tästä säästä vai kyllästymisestä haasteeseen. Tosin vanhoja asukuvia selatessani huomasin, että pukeutumiseni on ollut yllättävänkin vaihtelevaa kuluneen kuukauden aikana samoista vaatteista huolimatta. Ehkäpä tämän aamun blues väistyy tämän havainnon myötä. Pitänee vilkuilla menneitä asuja vielä illalla läpi etsiessäni inspiraatiota huomisen vaatteisiin. :)

Asusteet tänään suhteellisen hillittyjä. Kaulassa simppeli (muovi)helminauha ja jalassa edelleen viime perjantain tyyliin opettajatarkenkäni. Nämä ovat siitä kivat, että niitä voi käyttää sekä ulkona että sisällä näin syksylläkin. Asuun minunlaistani runsautta ja positiivista överiyttä tuomassa kaksi helmirannekorua: kummassakin on kolme riviä helmiä ja niitä yhdistää "timantti"kaistaleet. Tämä yhdistelmä on ehdottomasti lempparini koko asussa!

Huomiota haasteesta: Viikonloppuna aloin kaipaamaan jo vaihtelua vaatteisiin, ja erityisesti haikailin erilaisia paitoja. (FYI: Viikonlopun asuissa ei ole mitään esiteltävää, farkuissa ja printtipaidassa tein yhden kauppareissun mutta muutoin olin vain kotivaatteissa kotona.) Olen huomannut, että yläosilla on helpompi tuoda vaihtelua asuihin, eikä kukaan muu varmasti erota kolmia tummanruskeita suoria housujani toisistaan. Eilen illalla aloin haaveilla vielä yhden vaatekappaleen lisäämisestä haastevaatteisiini, ja hyvin nopeasti keksinkin mitä vielä kaipaisin mukaan: ruskea liivi! Yllätyin, että en valitsisikaan mukaan paitaa (joita olen kaipaillut viikonloppuna) vaan liivin. Liivi kuitenkin olisi helposti yhdistettävissä kaikkiin olemassa oleviin asuihini ja paitoihini, mutta toisi kuitenkin kivaa vaihtelua.

En kuitenkaan aio lisätä haasteeseeni enää kymmenettä vaatetta. Se tuntuisi itselleni huijaukselta, vaikka olenkin  varannut itselleni oikeuden muuttaa mieltäni kesken haasteen. Haaste on kuitenkin jo yli puolenvälin, ja olen jo osaltani venyttänyt sääntöjä riittämiin. Haluan todistaa itselleni ja muille, että todella pystyn tähän juuri näillä vaatteilla ja muokkaamillani säännöillä. Etsin huomiseksi tsemppini ja inspiraationi takaisin, ja jatkan (toivottavasti) virkistyneenä haastettani loppuun asti!

Olisiko sinulla ideoita, miten saisin vaihtelevuutta asuihin? Oletko sinä jo ehtinyt kyllästyä näihin samoihin esittelemiini vaatteisiin? Mistä vaatteista tai asuista toivoisit uusintaa?

Tänään halusin vielä jatkaa eilistä koruiloitteluani, ja valitsinkin ensin haluamani korut. Valittujen korujen sanelemana päädyin vaatteissani tällaiseen yhdistelmään:

Vaatteissa siis 3+0 eli perjantain merkeissä päällä farkut, keltainen toppi ja harmaanruskea neulepaita. Eroa eiliseen on siis vain topin verran, kauluspaita sai väistyä rennomman lookin tieltä. Sanottakoon vielä kerran, että keltaisen topin kaula-aukko on mielestäni liian antelias yksinään, erityisesti toimistolle. En kuitenkaan halunnut laittaa topin alle muuta paitaa peittävyyttä tuomaan, koska silloin asuni inspiraatio eli kaulakoru ei olisi näkynyt kunnolla. Niinpä ratkaisin Avaran Kaula-aukon Ongelman tänään laittamalla neulepaidan ylimmän napin kiinni. Kyllä sieltä vielä rintavako vilkkuu, mutta mielestäni riittävän maltillisesti.

Toimistolle kuljin farkun lahkeet alhaalla, mutta toimistolla kääräisin farkuista caprit, että ihanat kenkäni näkyisivät paremmin. Tämä caprimalli ei ehkä näytä ylläni aivan yhtä hyvältä kuin pitkät lahkeet, vai mitä sinä olet mieltä? Aion silti pitää lahkeita näin ainakin toimiston lämpimässä, että kenkäni pääsisivät oikeuksiinsa.

Jalassa siis samat kengät, mitä eilen käytin vain ulkona. Ihastuin niihin eilen niin, että nyt jätin ne toimistollakin jalkaan, ja halusin että ne myös näkyisivät. Ihanaa ihastua jo omistamiinsa vaatteisiin ja asusteisiin! <3

Koruissa tänään eilisen innoittamana hempeitä sävyjä, tällä kertaa vaaleanturkoosia. Hiukset laitoin piiiitkästä aikaa tuollaisella klipsillä (?) taakse kiinni. Klipsissä on turkoosin eri sävyjä helmissä ja kivissä. Kaulassa itse tehty kaulakoru, jota olen aikaisemmin käyttänyt yksinkertaisena, pitkänä mallina. Nyt keksin laittaa sen kaksin kerroin, jolloin tulee enemmän volyymiä dekolteelle. Jotta kerrokset pysyisivät halutun mittaisina, solmin ne yhteen hempeän värisellä nauhalla. Rusetti ei näy kuvassa hyvin, mutta tuo ihanasti tyttömäisyyttä asuun. Nauha on kierrätetty jostain paidasta; Säästän aina paidoista irtileikkaamani "henkarinauhat", joiden avulla paidan olisi siis tarkoitus pysyä paremmin kuosissaan henkarissa. Koska suurin osa paidoistani on viikattuna kaapissa, en tarvitse noita nauhoja niissä, vaan leikkaan ne irti ja säästän. :)

Hain edelleen koruihin wanhan ajan fiilistä, joten mukaan pääsivät kaulakorun ja hiusklipsin lisäksi: hempeät läpikuultavat korvakorut, eilinen cameekoru, kaksi vaaleanturkoosia rannekorua makeanvedenhelmistä, rihkama "timantti"rannekoru, sekä iso muovinen rannerengas.

Ostin rannerenkaan pari päivää sitten eräästä pienestä putiikista, joka myy second hand vaatteita ja asusteita sekä myös pienien yskityisyrittäjien itse tekemiä koruja, jotka on yleensä tehty kierrätysmateriaaleista. En ole varma onko tämä rannerengas käytetty vai uusi, epäilen moitteettomasta kunnosta päätellen että tämä on uusi ja itse tehty. Koru näyttää siltä, kuin sen sisään olisi puristettu sivuja jostain kirjasta tai lehdestä. Taustalla olevat sanat näyttäisivät olevan englannin sanakirjasta, ja niiden päälle on laitettu herkkä keijukaiskuva ja lause "Believe in miracles". Tykkään tästä todella paljon!

Kyllä huomaa, että ihastusvaatteista ja -asusteista tulee hyvä mieli! Tänään mieltäni nostaa niin rakas cameekoru, herraskaiset kengät, hempeä itsetehty kaulakoru, kuin myös erikoinen rannerengas. Vaikka vaatteet eivät itsessään sykähdytä minua, pääsee näillä koruilla tyttömäisiin ja iloisiin fiiliksiin. Asiaa auttaa toki myös se, että on perjantai! ;)

Mitä mieltä sinä olet asusta ja päivän korujen sekalaisesta seurakunnasta?

Tämän päivän asu kehittyi alkuperäisestä ideasta asusteiden myötä aivan uuteen suuntaan. Ehkäpä huomenna puen ylleni täksi päiväksi suunnittelemani asusteet, mutta tänään siis mentiin tällä.

Asuna 2+1: farkut ja neuletakki, virallisuutta tuomassa kauluspaita. Asusteina tänään helmiä, helmiä, vanhanajan henkeä, ja helmiä.

Minulle puhviolkapäät, helmet, ja murretut hempeät värit tuovat fiilistä wanhasta ajasta ja sen glamourista. (Kuvitelkaa viktoriaanisia naisia ja aikakautta muhkeine helmoineen.) Farkuilla ja kauluspaidan virtaviivaisuudella asun kokonaisuus pysyy kuitenkin modernina ja nuorekkaana, eikä varmaan kenellekään muulle tule viktoriaanisia viboja paitsi itselleni. ;) Koruja kuitenkin läträsin tänään ylleni reilulla kädellä, mutta silti kokonaisuus säilyy mielestäni eheänä eivätkä korut hempeissä sävyissään pomppaa aggressiivisesti silmille.

Kaulassa lyhyt vaaleanruskea rihkamahelminauha sekä pitkä vaaleanpunainen helminauha (lienevät lasihelmiä). Tuo pitkä helminauha koki karun kohtalon aiemmin ja katkesi. Onneksi sen helmet on yksittäin sidottu, joten katastrofi ei ollut suuri, ja solmun avulla helminauha on hyvin käytettävissä katkenneenakin. Ranteeseen laitoin kaksi makean veden helmistä ja jostain kivistä koottua vaaleanpunaista nauhaa, kolmikerroksisen kultaisen sävyisen helmikorun jossa on timantteja, sekä äidiltäni saaman perhoskoristeisen vaaleanpunaisen helmirannekorun. Toiseen ranteeseen valitsin hempeän vaaleanpunaisen ison kellon koristeellisella kellotaululla. Koko komeuden kruunaa olkapäällä keikkuva äitini vanha cameekoru. <3

Ulkona asu saa viimeisen silauksen opettajatarkengistäni.

Vaatteet itsessään eivät ole mielestäni kummoisia, mutta tykkään tästä neulepaidan ja korujen yhdistelmästä, ja siitä fiiliksestä mitkä ne minulle luovat. Tänään siis hempeää naisellisuutta ja viktoriaanisia ajatuksia viime aikojen värikylläisyyden sijasta. Ja täti tomera on ehdottomasti karkoitettu tällä asulla, olematta silti liian ällömakea hattara. Tykkään!

Siinä vaiheessa, kun työmatkalla tuuli on muodostanut hiuksistasi avantgardistisen pöllönpesän, kääntänyt sateenvarjosi nurinperin KOLME kertaa ja riepotellut hamettasi niin antaumuksella, että kenellekään ohikulkijalle ei ole jäänyt epäselväksi alushousujesi väri ja malli, on hyvin vaikeaa olla huutamatta ääneen. Lienee vain asiaan kuuluvaa, että tämän lisäksi sade on kastellut kaikki vaatteesi, ja juuri tänään päätit kulkea töihin ilman päällystakkia. Eikä asiaa paranna yhtään se, että päätit aamulla repäistä ja pukea yllesi ne vaatteet, jotka ovat hyvin kaukana omasta mukavuusalueestasi. Aamusi on siis ollut täydellinen, ja kellokin on vasta puoli kahdeksan aamulla.

Tänään päällä 2+1, mekko ja slipoveritoppi sekä jakku. Sekä mekon että topin kaula-aukot ovat hyvin anteliaat, ja tunnen oloni niiden kanssa melko alastomaksi. Tämän vuoksi valitsin jalkaani peittävät, turkoosit sukkahousut minimoimaan paljaan ihon määrää. Lisäksi aamulla kiireessä keksin rintavakoni "peitoksi" helmikravattini, joka on täälläkin vilahtanut aikaisemmin.

Jotenkin kravatin kanssa tuli heti paljon pukeutuneempi olo, vaikkei se paljoa oikeadti peitäkään. Riittävästi kuitenkin, että rintavakoni peittyy. Muina asusteina tänään tutut helmikorvakorut ja muoviset käsikilluttimet.

Hieman arastelen tätä asua, eivätkä työmatkan kauhutkaan (suom. huom. siis v*tutus) ole vielä täysin kaikonneet mielestä. Olo on siis sekä epävarma että ärsyyntynyt. Voisiko tämä päivä olla jo ohi??

Tänä aamuna meinasi käydä köpelösti ja tulla kiire pukeutumisen kanssa. Olin kyllä eilen illalla suunnitellut, mitä pukisin tänään päälleni, mutta olin täysin unohtanut minulla olevan tänään kaksikin tärkeää palaveria. Suunnittelemani rennompi asu ei ole sopiva virallisiin kokouksiin, joten jouduin aamulla lennosta muuttamaan suunnitelmiani. Ei siinä muuten mitään, mutta oli eilen heittänyt haastevaatteistani ainoan kauluspaidan pyykkikoriin. Oli suuri houkutus ottaa kaapista joku muu kauluspaita tilalle, mutta sisu ei antanut periksi. Niinpä kaivoin paidan pyykkien seasta ja ryhdyin aamulla silityspuuhiin. (FYI: Inhoan silittämistä!) Päälle vielä ruiskaus hajuvettä ja paita sai luvan kelvata.

Tänään ylläni siis haastekuukauden tähän astisista asuista virallisin, yhdistelmällä 0+3 eli suorat housut, jakku ja kauluspaita.

Naisellisuutta asuun toin valkoisella läpikuultavalla perhoshuivilla. Ihana pussy bow -tyyli tuo ripauksen leikkisyyttä tähän muuten niin tylsän viralliseen lookiin.

Jätin jakkuun saman rintarossin kuin eilenkin. Sen ja huivin lisäksi asusteina valkoinen bling-rannekello seka "hopeinen" koristeellinen rannekoru. Nämä kaikki tuovat keveydellään ja vaaleudellaan valoa asukokonaisuuden tummuuteen.

Jännä, miten pelkästään housuja ja asusteita vaihtamalla samoista vaatteista saa näinkin erilaisen kokonaisfiiliksen! Asuhan on siis melkein sama kuin eilenkin. Suorat housut tuovat ripauksen lisää virallisuutta ja bisnespukeutumista, mutta asusteilla onnistuin mielestäni melko hyvin torjumaan mahdolliset tätivibat. Vai mitä sinä olet mieltä?

I <3 pussy bow!

Vaikka tämä huivi on ylläni ensimmäistä kertaa (ostettu varmaan yli vuosi sitten alennuksesta muutamalla eurolla), taidan olla ihastunut tähän huiviin. Nyt haluaisin ainakin violetin ohuen huivin näitä rusettiharjoitteluja varten. Sitten jos innostusta riittää niin vaaleankeltaisen, turkoosin (sekä vaalea että petrooliin vivahtava tumma), ruskean.... ;)

Tänä maanantaina pukeutumiseni on niin tavallista ja vähäeleistä kuin suinkin. Maanantaifiilis välittyy siis selkeästi vaatteistanikin.

Päällä tänään 1+2, eli farkut sekä kauluspaita ja jakku. Jakun käärityt (tai siis rytätyt) hihat tuovat vähän nuorekkuutta asuun, samoin violetit samenttipintaiset korkokengät.

Farkut ovat täysin tummat ilman mitään kulutuksia - näin toimistomme pukuetiketti sanelee, ei siis ole töihin saapumista muodikkaimmissa farkuissa.

Asusteet ja korut ovat tänään myös minimissään. Kellon sekä vakiosormusten ja -kaulakorun lisäksi yllä vain henkäyksen keveät riippuvat helmikorvikset ja jakun pieluksessa äitini vanha hopeinen rintakoru. Rintakorun keskusta on käsittääkseni keramiikkaa (tai muuta vastaavaa aitoa materiaalia, ei ainakaan muovia. Rintakoru koukeroineen on todella kaunis, vaikka koen sen vähän vaikeaksi yhdistellä muihin koruihini sinisen sävynsä vuoksi. Rintakoru on kuitenkin ehdottomasti tämän päivän asuni Se Juttu ja täydellisen kaunis! <3

Vähän särmää lookkiin tuovat myös kynnet, joissa malvan/liilan väristä mattalakkaa alla, ja kärjissä vinosti kiiltävää punaviolettia. Monen vuoden tauon jälkeen olen alkanut taas käyttään kynsilakkaa säännöllisesti, ja viime keväästä asti olen innostunut tekemään värikkäitä lakkauksia. Normaalisti teen uuden lakkauksen viikonloppuna, ja menen samalla lakkauksella koko viikon. (Kiitos mahtavan MavaDry pikakuivattajan, joka tekee kynsilakkauksesta myös todella kestävän!) Tällä viikonlla joudun kuitenkin varmaan kesken viikkoa vaihtamaan lakkausta, koska tuo tummempi lakka on todella huonolaatuinen ja lähtee helposti kulumaan. En myöskään halunnut laittaa pikakuivattajaa tai päällyslakkaa kestoa pidemtämään, koska halusin tuon mattalakan pysyvän mattaisen näköisenä.

Tämän kaltaisen asut ovat minulle luottoasuja, joihin turvaudun tylsinä päivinä. Jotenkin koen näin simppelit asut pliisuiksi ja tavallisen turvallisiksi. Ehkä ei kuitenkaan pitäisi niin jyrkästi tuomita; Onhan tämäkin asu yksinkertaisuudessaan mukava, melko nuorekaskin, ja kaunis rintakoru pääsee oikeuksiinsa loistaessaan liki ainoana koruna asussa.

Mitä sinä olet mieltä tästä asusta? Onko tämä todella tylsä asu, vai mukavaa vaihtelua normaalille väri- ja asusterevittelylleni?

Viikonlopulta on vain yksi asu esiteltävissä. Lauantaina kotoilin vain, samoissa kotivaatteissa missä olen viihtynyt koko kuukauden ja ylikin eli ei niistä sen enempään. Sunnuntaina piti kuitenkin pukeutua ihan oikeisiin vaatteisiin, kun kävimme asuntometsällä ja ystävien luona kylässä. Halusin antaa toisen mahdollisuuden viime keskiviikon mekkoasulle, joten tällaisella setillä mentiin:

Päällä siis turkoosi mekko, pitkähihainen trikoopaita ja keltainen toppi, sekä haastevaatteiden ulkopuolelta violetit legginsit. Asusteina tällä kertaa leveä ruskea vyö (tuttu aikaisemmistakin asuista), ihanat ruttusaappaat, suuret violetit korvakorut ja iso rannekoru. Kaulaan kietaisin vielä violetin huivin.

Ihan kiva asu edelleen, mutta jokin tässä ei silti edelleenkään aivan natsaa. Ehkäpä fiilis olisi mukavampi ruskealla topilla keltaisen sijaan tai erivärisellä pitkähihaisella paidalla, tai sitten en vain tunne oloani kotoisaksi näin trikoisessa meiningissä. Epäilen kuitenkin, ettei tätä kombinaatiota tulla enää kolmatta kertaa haastekuukauden aikana näkemään.

Tänään olikin vähän haastetta pukeutumisen suhteen. Piti löytää asu, jossa

• ei ole liian rento toimistolla
• ei ole liian virallinen yliopistolla
• ei tule liian kylmä (tai kuuma) illalla, kun vietän monta tuntia ulkona Kissojen yössä.

Tällaiseen yhdistelmään päädyin:

Asu koostuu haastevaatteista 2+1, eli farkut ja pitkähihainen trikoopaita sekä kauluspaita. Harkitsin pitkään laitanko tuon vyön, vai olisinko ilman. Vasta kuvia vertailtuani...

...päädyin jättämään vyön päälleni. Se tuo kivasti vaihtelua asuun ja poistaa mahdollisen pliisuuden. Lisäksi rrrrakastan tuota vyötä! <3

Muina asusteina tänään violetti helmistä ja kivistä tehty pitkä kaulakoru, sekä violetit (muoviset?) rannerenkaat.

Tämäkin asu on kenties vähän siinä rajoilla, onko se riittävän "business" töihin. Näin perjantaihin se on mielestäni kuitenkin aivan riittävän lähellä. Olen aikaisemmin arastellut käyttää pitkähihaisia paitoja lyhythihaisten kauluspaitojen alla, mutta hyvinhän tuo näyttää toimivan. Myth BUSTED! kuten Myytinmurtajissa todettaisiin. Kiva kuinka jo nyt tämä haaste alkaa laajentaa omaa mukavuusaluetta pukeutumisessa! :) Olen suoraan sanottuna hämmentynyt siitä, kuinka hauskaa tämän haasteen toteuttaminen on ollut. (Ja pieni pessimisti minussa vain odottaa hykerrellen sitä hetkeä, jolloin kamelin selkä katkeaa ja joudun taipumaan polvilleni haasteen edessä. Onneksi tuota hetkeä ei vielä näy - eikä toivottavasti tulekaan näkymään!)

Illalla ulkona asuun lämpöä tuo saappaat, vakosamettitakki, sormikkaat, kaulahuivi, sekä äitini neuloma myssy. Muutoin sama kombo kuin täällä, mutta keltaisen huivin ja myssyn tilalla tänään violettia.

Vyön myötä asun tyttöpisteet nousivat, ja tykkäänkin asusta paljon. Näköjään farkuistakin saa oikeilla vaatevalinnoilla ja asusteilla yttömäiset! Vai mitä mieltä sinä olet asusta? Entä vyöstä?

Nyt tapahtui ensimmäinen vähäisiin vaatteisiin ja niiden pesuun liittyvä ongelma. Suunnittelin laittavani tänään farkut, mutta jouduin pesemään ne eilen eivätkä ne ehtineetkään kuivua aamuksi. Ei auttanut, vaikka aamulla föönin kanssa niitä kuivattelin; Jäivät silti liian nahkeiksi ja oli pakko vaihtaa suunnitelmaa. Pikaisen pohdinnan päätteeksi päälleni eksyi tänään erittäin perinteinen toimistoasuni.

Asu koostuu haasteevaatteistani 2+2: keltainen toppi slipoverina ja neulepaita lämmikkeeksi, suorat housut farkkujen puutteessa (mekonkin pesin eilen) ja violetti kauluspaita. Tällaista kombinaatiota voisi hyvin nimittää työunivormukseni, niin usein tällaista käytän toimistolla.
--> Normipäivä.
Tosin haasteen aikana tämä on vasta ensimmäinen kerta.

Asu on hieman tätimäinen, mutta keltainen slipoveri pirteydessään pelastaa paljon. Samoin turkoosit korut. (Korvissa eiliset kannustuskorvikset, vaikkei niitä kuvissa näykään.)

Ilman neulepaitaa asu on entisestään pirteämpi, mutta epäilen että en tarkene (liian) hyvin ilmastoidussa toimistossa koko päivää ilman sitä. Kokonaisuudessaan asu on hyvin kotoinen (siis toimistolle tuttu) mutta en silti ole tähän täysin tyytyväinen. Arvosana: ihan kiva.

PS. Minun on ikävä violettia!! Vaikkei se ole tainnut täällä blogin asuissa vielä vahvasti näkyä, violetti on rakkausvärini, luottovärini, ja pitkä aikainen ihastuksen kohteeni. Parhaiten sen täällä blogissani voi huomata siitä, että vaatekaappini topeista noin 1/3 on eri sävyisiä violetteja. Silti haastevaatteisiini on eksynyt vain yksi violetti vaatekappale: kauluspaita. Miten näin on päässyt käymään?? (No koska violetti slipoverini on vähän huonon mallinen, violetti pitkähihainen t-paitani tylsä ja virttynyt, ja violeteista printtipaidoistani ei nyt vain juuri tällä hetkellä löydy mitään tarpeeksi siistiä mutta säväyttävää... Omistanko siis edelleen liian vähän tai mahdollisesti liian huonon valikoiman violetteja paitoja?? ;D En myöskään omista violettia mekkoa tai hametta tai asustehuivia, ja nämä puutekohdat pitäisi kyllä korjata. Se ei sentään haittaa, etten omista violetteja suoria housuja tai farkkuja. :D) 

Tätä kaipuuta helpottamaan pitänee panostaa violetteihin asusteisiin. Mutta silti, pieni nyyh...! :(

Tänään on värikäs päivä, eikä päälläni ole tippaakaan esim. ruskeaa tai muuta "perusväriä". Niiden sijaan tänään mennään pelkästään turkoosin, keltaisen ja violetin voimin.

Ensimmäistä kertaa haasteen aikana päälläni ei ole mitään varaamistani toimistovaatteista (eli se +3), ja olo on sen mukainen. Tuntuu että olen hieman alipukeutunut, ja asu tuntuu aavistuksen liian epäviralliselta toimistolle - vaikka jotkut pukeutuvat toistuvasti tätäkin rennommin. Itse haluan kuitenkin noudattaa yrityksen virallista business casual pukuetikettiä. Olkoon tämä nyt se poikkeus, joka vahvistaa säännön. Yllä siis yhdistelmä 3+0: turkoosi mekko ja pitkähihainen t-paita puhvihihoilla sekä keltainen toppi slipoverina.

Koska turkoosi-keltainen yhdistelmä tuntui yksistään vähän monotoniselta ja tylsältä, maustoin sen kirkkaan violeteilla asusteilla. Kaulassa violetti helmikravatti, toisessa ranteessa suuri muovinen rannerengas ja toisessa ihana violetti-kultainen rannekelloni. Silmälasit mätsäävät violettiin ja kultaan, hiuksia kurissa pitää suuret violetit pinnit. Vain korviksen rikkovat tätä violettia linjaa, ja valitsin ylleni eilen postissa saapuneet kannustuskorvakorut.

Hameen ja pitkähihaisen paidan turkoosi sävy ei meinaa millään toistua kuvissa oikein. Yläkuvassa rannekorun alta vilkkuva hiha ja alla olevat kuvat ovat lähinnä totuutta.

Meinasin ensin laittaa violetit sukkahousut, mutta kesää muistellen päädyin sittenkin legginseihin. Nämä tosin entisestään vähentävät asun virallisuutta, mutta menköön. ;) Legginsien ja kenkien todellinen sävy on lähinnä oikeanpuoleista kuvaa yllä, vaikka ovat luonnossa vielä hieman kirkkaammat (omasta mielestäni eivät silti räikeät).

Jotenkin asusta jäi mielestäni jotain puuttumaan, ja työmatkalla sain idean, mikä se jokin olisi voinut olla.

Olisiko leveä violetti vyötärövyö tuonut kaivattua lisäpuhtia? Vai tehnyt asusta vain sekavamman? (Minulla on innostuessani hieman taipumusta ympätä liikaa kaikkea yhteen asuun...) Ehkäpä vyö olosi sopinut asuun ilman tuota kravattia. Omaan silmääni näyttää hyvältä, miten se katkaisisi tuon kelta-turkoosin vyöhykkeen, mutta en ole aivan varma... Oli miten oli, en edes omista tuollaista vyötä. Kuvassa vyötä matkii kaulahuivini, heh. Mutta tuollainen leveä violetti vyö on kyllä jo pidemmän aikaa ollut himotuksena, mutta en vain ole törmännyt sopivaan sellaiseen vielä kaupoissa.

Tämä asu ei onnistunut aivan niin hyvin käytännössä, kuin mitä mielikuvissani ajattelin. Mutta ihan kiva asu silti! Tuntuu että tuo pitkähihainen trikoopaita on juuri se osa asusta, mikä tekee tästä liian rennon toimistolle. Muuten tykkään asusta, ja voisin ehdottomasti käyttää uudelleen, ainakin vapaa-ajalla. Annan asulle täydet tyttöpisteet, mutta pientä miinusta liian epävirallisesta kokonaisuudesta.

Mitä mieltä sinä olet asusta? Liian epävirallinen vai ei? Olisiko vyö sopinut tähän hyvin?

PS. Tätityttö kiittää kaikkia, jotka jaksavat kommentoida! :)

*niiaus*

Olisi kiva kuulla jotain myös teiltä hiljaisilta lukijoilta.

Ah, minua tuetaan tässä Suuressa Haasteessani! :D Sain tänään siskoltani yllätyksen postissa: Haastemekkooni ja pitkähihaiseen paitaani sointuvat helmikorvakorut!

Vaikkei sisko innostunut lähtemään mukaan haasteeseen, kyllä tällainenkin kannustus kelpaa - ehdottomasti!

Kyllä isosisko tietää, mistä pikkusisko tykkää. Olen nimittäin kaipaillutkin turkooseja korviksia! :D 

Kiitos siskokulta! <3

Tänään meinasi aamulla tulla vaatetuskastus. Halusin laittaa päälleni suorat housut erään palaverin vuoksi, mutta en silti halunnut tälläytyä kauluspaitaan tai jakkuun. Ilman jakkua printtipaita ei tuntunut tilanteeseen sopivalta, joten jäljelle jäi keltainen toppi. Jonka kaula-aukko on antelias. Todella antelias. Eli mielestäni aivan liian avonainen työpaikalle. Niinpä pakon edessä aion tänään opetella käyttämään huivia. Tällaiseen yhdistelmään päädyin:

Asukombona 2+1, eli keltainen toppi ja harmaanruskea neuletakki plus tummanruskeat suorat housut. Kaula-aukon pelastuksena ja toppia siveellistämässä vihreä-vaaleanpunainen perhoshuivi, jonka olen saanut lahjaksi ystävältä.

Alla vielä vertailua huivilla ja ilman. Kannattaa huomioida, että kuvat on otettu hieman alaviistosta, joten topin kaula-aukko näyttää livenä vielä anteliaammalta. Arastelen tätä kovin, erityisesti koska olen lyhyt ja melkein kaikki muut ovat minua pidempiä, eli heillä on vielä parempi näkymä anteliaaseen kaula-aukkoon. Onneksi huivi pelastaa tilannetta paljon. Vai mitä sinä olet mieltä, kumpi parempi?

Asusteisiin valitsin tänään huivin perusteella perhosia ja vaaleanpunaisia sävyjä. Ranteessa kaksi rakasta käsikorua, joista toisen olen saanut äidiltäni ja toisen mieheltäni. Toisessa ranteessa suuri vaaleanpunainen kello. Rakastan näyttäviä kelloja! Korvissa killuu luonnonvaaleita perhosia.

Onko selkeämpää, kun olen kollaasissa eri kuviin laittanut reunukset?

Olen tykästynyt erilaisiin rusetteihin, ja viime aikoina erityisesti pussy bow -tyyliin paidoissa. Oma huivini ei ole aivan riittävän pitkä, mutta kyllä silläkin pienen pussy bow'n sai aikaiseksi. Tykkään!

Saa nähdä opinko tämän myötä käyttämään huiveja. Voin sanoa, että hieman erikoiselta tämä tuntuu kaulassa, kun ei ole tottunut! Mutta ehkäpä tämä tästä alkaa sujumaan.

Ihanat 70-luvun lahkeet ilmestyi näihin kuviin. Onnistuin näköjään hieman erikoisesti kääntelemään jalkojani. :D Livenä lahkeet eivät onneksi näytä tuolta!

Ihan kiva asu. Ei mitenkään erityisen tyttömäinen, mutta ei onneksi tätimäinenkään. Sopivasti välimaastosta siis. :) Vai mitä sinä olet mieltä?

Viime viikkoinen mekkokokemukseni ei ollut kovinkaan miellyttävä, mutta en halunnut luovuttaa helpolla. Niinpä kävin ostamassa itselleni alushameen, ja tänään annoin mekolle toisen mahdollisuuden todistaa toimivuutensa myös toimistovaatteena. Mutta ensin haluan esitellä ulkoasunikin, koska tykästyin siihen paljon. Näillä vaatteilla siis saavuin toimistolle:

Oli ihana kaivaa esille keväällä ostamani ruttuvarsisaappaat! Olen aina aikaisemmin suosinut kireitä varsia saappaissa, koska tuollaiset rutatut yleensä vain lyhentävät minua sekä saavat jalkani näyttämään paksummilta piiloittaessaan kapeat nilkkani. Mutta näihin yksilöihin olen ihastunut! <3 Ja ai että ne olivat myös lämpimät! Hame/mekkokauden pidentäminen onnistuu mainiosti näiden kanssa.

Tästä syksyisestä ilmeestä innostuneena ja viime viikon kamalaan tuuleen kyllästyneenä päätin myös suojella hiuksiani, ja tälläsin päähäni keltaiseen huiviin sopivan myssyn, hand made by Mom. Myssyn irrotettava neulekukka sopii tyttömäiseen tyyliin loistavasti.

Ja sitten varsinaiseen asuun. Asu muistuttaa paljon viime viikon mekkoasuani, ovathan kaikki vaatekappaleet tismalleen samat. Eli 2+1: mekko ja neuletakki plus kauluspaita.

Edellisestä poiketen puin kauluspaidan tänään mekon päälle, ja kas - mekosta tulikin hame. Myös vyö on vaihdettu toiseen. Leveän punotun vyön tilalla on rakas perintövyöni, joka on tehnyt blogidebyyttinsä täällä. Mätsäsin käsikoruni ja sisäkenkäni vyön koristeellisuuteen.

Pidän paljon tästäkin asusta, ja olen tyytyväinen että alkuperäinen ajatukseni mekon monipuolisuudesta näyttää toimivan. Asu on myös makuni mukaan tyttömäinen, mutta samalla toimistoon riittävän asiallinen.

Oikealla yritykseni poseerata toisellakin puolella. Hieman jäi jäykäksi tuo yritys! :D Tietyn rajoitteen hommaan luo se, että ehdin ottaa vain pari kuvaa, ennen muiden saapumista toimistolle, joten niillä räpsäisyillä on mentävä. ;) Itse kuitenkin pidän eri muoti- ja päivän asu blogeissa siitä, että poseeraukset ovat erilaisia eivätkä aina sitä samaa pönötystä. Mitä mieltä sinä, lukijani, olet tästä?

Edit klo 11:44
Mainittakoon vielä, että koko viikonloppu vierähti koti- ja urheiluvaatteissa, joita ei ole mielekästä tänne postailla. Vain yksi kauppakäynti rikkoi totaalisen eristäytymisen maailmasta, ja tuolloin vetäisin päälleni haastevaatteista farkut sekä t-paidan, ja kuorrutin olemukseni takilla ja kaulahuivilla. Jos välttämättä haluat maistella tätä asukokonaisuutta, vilkaise edellinen postaus, kuvittele lahkeet alas, korkokenkien tilalle punaiset tennarit, ja jakun tilalle ulkoilutakki, niin olet lähellä totuutta.

Toimistollamme on kirjoittamaton sääntö, että perjantaisin asu saa olla vielä hieman normaalia rennompi. Sillä periaatteella minäkin päädyin tähän comboon:

Yhdestelmänä jälleen kerran tuttuun tapaan 2+1, eli tummat farkut ja printti t-paita, sekä jakku. Alunperin käärin lahkeeni aamulla vain työmatkaa varten, suojatakseni niitä sateelta. Tykästyin kuitenkin asuun tällaisenaan niin paljon, että annoin lahkeiden olla käärittyinä koko päivän. Koska en ole kropaltani mallinmitoissa, tykkään korostaa muutamia hyviä puoliani, ja yksi niistä on kapeat nilkkani. Olin jo ehtinyt unohtaa tämän kesälomani jälkeen, koska koen pitkät housut korrektimmaksi toimistopukeutumiseksi. Perjantaina kuitenkin esittelin ylpänä nilkkojani toimistollakin. ;)

Käärittyjen lahkeiden seuraksi syrttäsin jakun hihatkin ylös, että myös ranteeni vilkkuivat kivasti. Näin myös valitsemani suuri rannekoru pääsi paremmin esille. Tykkään myös paljon tästä t-paidasta: kaunis kissaeläin monivärisenä printtinä toimii upeasti. Printin väri vaihtuu keltaisesta häivähdykseen oranssia, siitä vaaleanpunaiseen ja pieneen kaistaleeseen sinistä. Mielestäni turkoosit koruni täydentävät tätä nätisti. Jalkaani valitsin kirkkaanvioletit samenttipintaiset korkokenkäni. Koska ne ovat minulla vakituiseen työpaikalla työkenkinä (ei kenties mikään tavallinen valinta mutta toimii minulla ;) ) ja pystyin kuvaamaan asun vasta jälkikäteen kotona, sijaisina toimivat kotonani olevat tummemman violetit korkokengät.

Turha liene todetakaan, että pidin tästä asusta paljon? :D Täydet tyttöpisteet ja kiva yhdistelmä haastevaatteistani. Uskoisin, että toistan tämän asun uudestaankin, mutta mahdollisesti eri asusteilla ja lahkeen- sekä hihojen pituuksilla.

Todella jännä lukea, miten muut ovat tulkinneet kuuden vaatteen haasteen sääntöjä. Joku kirjoitti, että ei laske kuuteen vaatteeseensa mukaan alustoppeja. Minä otin tämän suhteen tiukan linjan, enkä salli alustoppeja (kuin äärimmäisen hädän ja kylmyyden iskiessä, pakko lisätä disclaimer etten kaiva omaa kuoppaani). Minulla ja tuolla toisella on kuitenkin erilaiset lähtökohdat: Itselleni alustopit ovat usein myös olennainen osa asukokoneisuutta tai toimivat asusteina. Usein toppini vilkkuvat päällispaitojen ja kauluspaitojen kaula-aukoista (tai joskus alhaaltakin), eivätkä vahingossa. Tarkoituksella siis käytän niitä niin, ja mätsään vieläpä tarkkaan asukokonaisuuteen. Paremman esimerkin puutteessa (blogini on vielä niin nuori) katso vaikkapa nämä postaukset. Molemmissa kerrostettu (alus)toppeja tarkoituksella. Kokisin huijaavani, mikäli tekisin tuollaista nyt haasteen aikana.

On myös mielenkiintoista huomata, miten jo muutaman ensimmäisen päivän aikana ihmisillä on ollut aivan erilaisia kokemuksia ja tuntemuksia. Joku jo tuskailee tai on mennyt koko päiväkin pilalle, kun ei ole saanut pukea päälleen tiettyä vaatetta. Tai valitsemista haastevaatteista ei ole löytynyt sopivaa asua tiettyyn mielialaan. Tai on jo tullut ikävä jotain vaatetta, jota ei tullut valinneeksi mukaan.

Myös minulla on jo ollut tuntemuksia. Siirsin heti ensimmäisen päivän jälkeen haastevaatteeni eteisen naulakkoon, jotta en joutuisi kaihoten katselemaan, mistä kaikesta jään paitsi. Poissa silmistä, poissa mielestä -periaate on toiminut ainakin tähän asti riittävän hyvin. Tosin tänä aamuna kävi niin, että suunnittelemani asukokonaisuus ei toiminutkaan eli ei näyttänyt peilista siltä, miltä sen kuvittelin näyttävän. Onneksi tämä tarkoitti vain alaosan vaihtoa mekosta farkuiksi, ja olin jälleen täydessä iskussa. (Enkä heittänyt tuota alkuperäistäkään ideaa romukoppaan. Pienellä tuotekehittelyllä tahdon uskoa, että siitä saisin ihan hyvän.) Tunnustan kyllä, että alaosaa vaihtaessani mielessäni vilahti eräs tietty hame, joka olisi kenties toiminut paremmin. Asu olisi silloin myös muistuttanut alkuperäistä suunnitelmaani enemmän. Mutta ei auttanut haikailla, täysi suunnan muutos asun tunnelman kanssa ja töihin. Ehkäpä kuitenkin toteutan tuon vilahtaneen mielikuva-asun haasteen jälkeen. ;)

Omat vaatevalintani ovat ainakin näin haasteen alkupäivinä helpottuneet, ja erilaisia asuideoita tuntuu oikein pulppuavan. Tämä varmasti johtuu uutuuden viehätyksestä, ja uskon että loppukuusta alkaa jo tehdä tiukkaa. Mielenkiintoisen lisän haasteeseen antaisi se, että ei pukeutusi tismalleen samaan asuun kahta kertaa koko kuukauden aikana. Eli että jokainen asukokonaisuus olisi uniikki - jos ei muuten niin asusteiden osalta. Saa nähdä olisiko tämä mahdollista. En lisää tätä sääntöihini, mutta vaihtelunhaluisena voisin kuvitella että pyrin tähän joka tapauksessa. Aika näyttää kuinka käy.

Ehkä kauimmaksi omasta ajatusmaailmastani vievät ne kirjoitukset ja mielipiteet, joissa tätä haastetta ei pidetä ollenkaan vaikeana tai sanotaan jopa turhaksi. Ymmärrän toki, että on ihmisiä joita pukeutuminen ei kiinnosta, ja se on aivan sallittua ja normaalia. Heidän mielipiteensä ymmärrän ja ne ovat oikeutettuja. Joissain foorumeissa ilmentynyttä haukkumista (niitä kohtaan, joille tämä haaste on oikeasti Haaste) en kuitenkaan ymmärrä enkä sulata. En minäkään hauku heitä, että ovatpa käsittämättömiä /omahyväisiä /tekopyhiä /likaisia /aseta mieleisesi haukkumasana tähän, koska heitä ei kiinnosta muoti tai koska he eivät panosta pukeutumiseen tai tuhlaa rahojaan uusiin vaatteisiin. Noh, tämän enempää en aio tähän kuitenkaan puuttua, koska kyseiset kommentit eivät kuitenkaan saa verenpainettani nousemaan riittävästi. Niin koukuttunut en ole vaatteisiin. ;)

Minulle tämä haaste ei myöskään ole ekologinen haaste, tai mielenosoitus konsumerismia tai kulutuskäyttäytymistä vastaan. Tämä ei ole minulle mikään ideologinen tapahtuma, vaan tilaisuus nähdä kuinka pärjäisin vähemmillä vaatteilla. Tilaisuus haastaa oma mielikuvitukseni, ja saada mahdollisuus pienempään vaatevarastoon. Kuten olen aiemmin maininnut, olen liian tunteellinen vanhoista vaatteistani enkä osaa luopua "koska saatan tarvita tätä taas joskus, vaikka en ole käyttänytkään tätä vuoteen" (ote lainattu suoraan ajatuksistani edellistä kirpparikuormaa karsiessani). Ja uudet vaatteet nyt ovat vain niin ihania ja erityisesti alennukset koukuttavia. (Keväällä raahasin valtavan pahvilaatikollisen vaatteita kierrätykseen/kirpparille, mutta silti tuntuu että kaapeissani on edelleen saman verran tai enemmänkin vaatteita. Argh...) Kaikesta tästä vaateriippuvuudesta huolimatta haluaisin omistaa vähemmän vaatteita ja saavuttaa selkeämmän vaatekaapin. Toivonkin, että tämän kuukauden aikana ajatusmaailmani muuttuisi näiltä osin, ja saisin vihdoin oikeasti karsittua vaatevuortani.

Minulla on monia toiveita, mitä toivoisin oppivani tästä kuuden vaatteen haasteesta. Tässä niistä muutamia ajatuksia:

• Onko minulla liikaa vaatteita? Kuten pari postausta sitten paljastin, minulla on todella paljon vaatteita. Kuitenkin väittäisin, että käytän niistä liki kaikkia. Aika ajoin myös raakkaan suuren läjän kirpparille ja kierrätykseen, viimeksi tein tämän kesän alussa. Toisaalta en voi olla pohtimatta johtuvatko "minulla ei ole mitään päällepantavaa!" -hetket pikemminkin siitä, että minulla on liikaakin valinnanvaraa mutta en vain osaa yhdistellä vaatteitani monipuolisesti.
• Suhtaudunko vaatteisiini liian tunteellisesti? Vaikka siivoan vaatekaapistani vanhoja ja pieneksi jääneitä tai muuten käyttämättä jäämiä vaatteita kierrätykseen tai myyntiin, ei vaatemäärä tunnu vähenevän oleellisesti. Lisäksi mukana pyörii useita vuosi vanhojakin yksilöitä. Koska: en raaski luopua niistä / ehkä mahdun niihin vielä joskus / ehkä se tulee takaisin muotiin / ehkä tarvitsen niitä joku päivä / se on vain niiin ihana / se on äitini neuloma / [kirjoita oma suosikkitekosyysi tähän]. Ovatko nämä oikeita syitä vai tekosyitä?
• Kiinnittääkö kukaan muu minun vaatteisiini niin paljon huomiota? Vai pukeudunko sitä ajatellen "turhaan" liian monimutkaisesti, eli voisinko vähentää vaatteideni määrää, koska eivät muut erota esim. eri violetteja kauluspaitojani toisistaan käytännössä? (Jo nyt epäilen, että tämä pitää paikkansa.)
• Olenko liian jumittunut joidenkin vaatteideni suhteen, ja voisinko olla luovempi? Huomaan, että yhdistän usein tietyn paidan ja housut keskenään (vrt. ensimmäisen kohdan loppulause). Ehkä ne sopisivat myös muiden vaatteideni kanssa yhteen, mutta en vain hoksaa sitä. Juuri tämänpäiväisen asun kohdalla näin taisi käydä, kuten kirjoitinkin edellisessä postauksessa.
• Miten muuten, kuin uusilla vaatteilla, saisin vaihtelua asuihini? Haluan oppia hyödyntämään asusteita ja koruja monipuolisemmin ja luomaan vaihtelua asuihini pikemminkin pienillä asioilla kuin muuttamalla kokonaisia vaatekappaleita. Aionkin katsoa oppisinko käyttämään esimerkiksi huiveja myös asusteina pelkän kaulanlämmittimen sijaan.
• Voiko värikkäilläkin vaatteilla saada klassisen, työympäristöön sopivan ilmeen? Vai puuttuuko vaatekaapistani klassisia perusvaatteita? Muiden haasteeseen osallistuvien vaatteita katsellessani olen huomannut omien valintojeni olevan yleisestiottaen värikkäämpiä ja mahdollisesti sen myötä rohkeampia. Olen myös aikaisemmin pohtinut, ovatko värikkäät vaatteeni töissä soveliaita, vai vähentävätkö ne muiden silmissä ammattitaitoani. Tämä pohdiskelu ei välttämättä ratkea haasteen aikana, mutta kirjataan tämäkin nyt ylös jatkoa ajatellen. Teenkö tietämättäni hallaa urani etenemiselle liian värikkäillä (lapsekkailla?) asuvalinnoilla? Hmm, vakavaksi vetää...

Saa nähdä miten käy, ja mitä haasteesta todella tarttuu hihaani. Palaan lopullisiin oppitunteihin haasteen päätyttyä (vaikka toki kerron havaintojani pitkin kuukautta).

Haasteen toinen päivä, ja täysin uudet vaatteet. Päälläni ei siis ole mitään samaa kuin eilen.

Kombinaatio jälleen 2+1: perusvaatteista pitkähihainen puhviolkapäinen t-paita ja keltainen toppi slipoverina + suorat housut. Asusteina tummanruskea hiuspanta sekä violetit helmikorvikset ja pitkä kaulakouru:

Nämä alemmat kuvat vääristävät erityisesti t-paidan väriä, joka todellisuudessa on ihana kirkas turkoosi. Ensimmäinen kuva on lähinnä oikeaa sävyä.

Mikäli pelkkä pitkähihainen trikoopaita alkaa tuntua liian viileältä liiankin hyvin ilmastoidussa toimistossa, voin turvautua liilaan keeppiin. Pidän tätä keeppiä aina toimistolla varalla. Se on helppo sujauttaa asun kuin asun päälle, ja on varmasti lämmin, koska se on tehty mohairlangasta (kiitos äiti! :) ).

Olen asuun oikein tyytyväinen. En usko, että ilman tätä haastetta olisin yhdistänyt toimistolle pitkähihaista ja hihatonta trikoota päällekäin. Suorien housujen kanssa kokonaisuus kuitenkin säilyy riittävän särmänä bisnesympäristöönkin. Lisäksi olen ainakin vielä tyytyväinen, että valitsin tämän keltaisen topin samanlaisen ruskean sijaan. Ruskea olisi toki ollut varmempi valinta, mutta tämä keltainen tuo ihanasti aurinkoa tähänkin synkeän harmaaseen aamuun. :)

Note to self: Usko jo että syksy on saapunut, ja aamuisin työmatkalla kaipaat jo hanskoja, vaikka iltapäivällä saattaakin olla vielä lämmin. Myös sukkahousut saa kaivaa esiin pitkienkin housujen kaveriksi.

En näköjään millään malttaisi laskea irti kesästä, mutta kai se on jo pakko. Toivottavasti haasteevaatteeni eivät ole liian kevyitä ja kesäisiä erityisesti loppukuuta ajatellen!

Kahdessa edellisessä postauksessa olen (tyylilleni uskollisena) varsin pitkäsanaisesti selittänyt syyskuun kuuden vaatteen haastetta. Tai siis omalla kohdallani 6+3 vaatteen haastetta. (Kannattaa lukea tai edes selailla läpi nuo molemmat postaukset, niin pääset helpommin kärryille omaksi muokkaamani haasteeseen.)

Tänään päälläni on ensimmäinen haasteasu, ja tällaiseen päädyin:

Päälläni siis 2+1 vaatetta. Mekko ja neule perusvaatteista, ja työaspektia mukana tuomassa kauluspaita. Mekon kaula-aukko on liian avonainen sellaisenaan töihin, mutta vapaa-ajalla voisin hyvin käyttää tätä asua ilman siveellistävää kauluspaitaa. (Hieman voisi harjoitella tuota poseeraamista... ;) Ja kameran säätöihin pitäisi tutustua myös tarkemmin. Automaattisäädöillä kuvanlaadusta tulee noin rakeista kuraa, uh.)

Asusteista mukana menoa ryhdittämässä leveä tummanruskea punottu vyö, mätsää hyvin sihteerikön/koulutytön kenkiini. Koruissa tänään maltillista linjaa, näkyvillä vain vaaleanliila helmikäsikoru. Violetit helmikorvikset ei oikein näy hiuksien alta. Halusin pitää korut melko simppeleinä (mikä on minulle hieman epätavallista) ja luovuin kokonaan kaulakorusta, koska mekon yläosassa on niin koristeellinen. (Kaulassani aina olevaa sydänriipusta en enää edes pidä irrallisena koruna, se on osa minua. Harvassa on ne päivät kun minut näkee ilman sitä.)

Mielestäni onnistunut kokonaisuus, ja vieläpä yhtäaikaa sekä asiallinen että tyttömäinen, toisin sanoen erittäin passeli työvaatteikseni. Toivottavasti olen samaa mieltä päivän päätteeksikin. Ainoa hankaluus on (kesä)mekon helma, mitä hieman etukäteen arvelinkin. Se on yksinkertainen (tahtoo sanoa ilman vuorikangasta) ja hyvin leveä, kellomainen. Se on kyllä kaunis ja minun makuuni, mutta ARGH kun se helma kävellessä hilautuu! Joko jalkojen väliin pussittamaan tai reisillä ylöspäin. Vaikutelmana joko vaipat tai itsensäpaljastelija tai molemmat samassa paketissa. Jotain tälle täytyy tehdä. Mahtaisikohan helman vuorittaminen pelastaa asian? Osaisiko joku kokemuksesta sanoa?

Saaga jatkuu (lue täältä mistä on kyse). Takaisin selitykseeni, 6+3 idean takana normaalin annetun kuuden vaatteen sijaan. Laskin viime viikolla, kuinka montaa eri vaatekappaletta käytin viikon viiden työpäivän aikana. Arvaapas huviksesi, mikä oli tulos?

Ei riitä.

Ehei.

17.

Kyllä, käytin viiden päivän aika seitsemäätoista eri vaatekappaletta! Poislukien taas päällysvaatteet yms yms yms. Lisäksi käytin kyllä myös samoja vaatteita pitkin viikkoa, esim. samoja housuja parikin kertaa. En myöskään yrittänyt käyttää vaatteitani "varastoon" eli pitää mahdollisimman useaa eri vaatekappaletta viikon aikana ennakoiden syyskuun vähäistä valikoimaani. Noin minä näköjään vain useimmiten pukeudun.

Mielestäni tätä taustaa vasten on sallittavaa (jopa ihailtavaa, mikäli todella pystyn siihen), että osallistun kuuden vaatteen haasteeseen todellisuudessa yhdeksällä vaatteella. Tai 6+3 vaatteella, kuten tykkään itse sen ilmaista. ;)

Olen siis valinnut kuusi perusvaatetta ja kolme työpukeutumisen pakon sanelemaa vaatekappaletta. Tosin aion yhdistellä näitä röyhkeästi keskenään, mutta perusidea kuitenkin on, että jos olisin lomalla tai työpaikallani ei olisi pukukoodia, olisin tuskin valinnut ollenkaan mukaan noita kolmea ekstravaatetta. Tässä siis varsinaiset kuusi haastevaatettani:

Tummat farkut / Lindex
Turkoosi mekko / H&M
Harmaanruskea neule / H&M
Turkoosi pitkähihainen t-paita / Jsfn (Ellos)
Kuviollinen t-paita / Gina Tricot
Keltainen toppi jota itse käytän myös slipoverina / H&M (itse värjätty)

Paidat tarkemmin:

Farkut, mekko ja neule tarkemmin:

Sekä ne loput plus kolme:

Harmaanruskea jakku / H&M
Tummanruskeat suorat housut / Your Face
Violetti (pysty)kauluspaita / H&M

Vaatteeni eivät ole Uuden mustan ajatuksen mukaisesti kovinkaan klassisia. Tänään muiden haasteeseen vastanneiden vaatteita selattuani sanoisin, että settini on huomattavasti muita värikkäämpi. Vaatteeni eivät myöskään ole mahdollisesti kaikista kestävimpiä (ovathan ne halpoja ketjuvaatteita) eivätkä ne todellakaan ole eettisesti tuotettu.

Mutta ne ovat minun näköisiäni. Ne kuvaavat hyvin tyyliäni ja minä viihdyn niissä. Toivottavasti jaksan siis innostua niistä (ja VAIN niistä, auh) koko kuukauden ajan.

...

Loppuun oma disclaimerini:

Mikäli hermo menee tai tulee todellinen tenkkapoo tahi hätä, varaan itselleni oikeuden:

• vaihtaa joitain vaatekappaleita toisiin (esim. valitsemani kesähameen paksumpaan hameeseen, varakappale on jo valittu)
• ottaa mukaan kaksoiskappaleita tai vaihtaa valitut vaatteet kaksoikappaleisiinsa (minulla on sama kauluspaita myös turkoosina ja toppi/slipoveri tummanruskeana)
• heittää hanskat naulaan missä vaiheessa tahansa - vaikka heti ensimmäisen päivän jälkeen!

Luonnollisesti toivon ja teen ehdottomasti parhaani, että en joudu kesken haasteen turvautumaan mihinkään noista. Mutta omaa etukäteisahdistusta helpottaakseni oli pakko kirjoittaa ne jo heti alkuun ylös. Näin en tunne pettäneeni ketään (lähinnä itseäni) tai huijanneeni, jos jotain tapahtuisi ja joutuisin joihinkin noista turvautumaan.

Jossain tulevassa postauksessa listaan itselleni muistiin, mitä toivon tai oletan haasteesta oppivani.

*edit 10:50*
Miten musta tuntuu, että mun vaatteet on paljon värikkäämpiä kuin muiden haasteeseen osallistuvien? En ymmärrä, miten joku voi jaksaa pukeutua esim. pelkkiin mustiin paitoihin kuukauden ajan (esimerkki karrikoitu). Mutta enpähän minä muutenkaan pukeudu hillittyihin väreihin, vaan värikkäät asut ovat jokapäiväistä arkeani. Kun taas jotkut pukeutuvat aina mustaan ja näyttävät siinä erittäinkin hyvältä! Paras esimerkki tähän lienee Tyyliä metsästämässä -blogin Veera. Hän pukeutuu varmaan 90% mustiin vaatteisiin, mutta silti hänen asunsa eivät todellakaan ole tylsiä ja niissä on vaihtelua. Pidän todella paljon Veeran tyylistä (ja olen seurannut hänen blogiaankin liki alusta saakka), vaikka en itse voisi ikinä kuvitella ylleni tuollaisia tummanpuhuvia asuja. Kivaa olla erilaisia! Mielenkiinnolla tulen seuraamaan muiden osallistujien blogeista asuja, ja kuinka he luovat (minun silmääni vähemmän värikkäistä tai peräti yksivärisistä) vaatevalinnoistaan erilaisia asukokonaisuuksia. Voin varmasti oppia heiltä paljonkin! :)

Uusi musta on tuonut syyskuuksi Suomeen kansainvälisesti heinä-elokuussa toteutetun Six items or less -haasteen. Myös minä otan haasteen vastaan. Kannattaa ehdottomasti aivan ensimmäiseksi tutustua alkuperäisen haasteen tausta-ajatukseen ja ideologiaan - tai pikemminkin sen puutteeseen. Aion tässä todeta vain lyhyesti, että idea olisi elää kuukauden ajan vain kuudella (tai vähemmällä!) vaatekappaleella. Näihin vaatekappaleisiin ei kuitenkaan lasketa päällys- tai alusvaatteita, urheilu- tai kotivaatteita, sukkia, kenkiä, sukkahousuja, työunivormuja jne. Mukaan lasketaan kuitenkin kaikki topit (myös alus- sellaiset) ja legginsit ynnä muut vastaavat. Haastetta saa kuitenkin muokata omakseen, ja juuri niin minä aion tehdä. Minun haasteeni onkin Kuusi plus kolme vaatetta kuukauden ajan!

Miksi kuusi plus kolme? Koska työpukeutumiseni (business casual) aiheuttaa mielestäni suuria rajoitteita. Tuo "plus kolme" tarkoittaakin töideni vuoksi pakon edessä valitsemaani kolmea vaatetta. Mutta ennen kuin hyppään esittelemään haastevaatteitani, haluan jakaa (avautua!) hieman omaa taustaani pukeutujana.

Pidän pukeutumisesta, rakasta värejä, ja olen omimmillani pukeutuessani kerroksittain. Normaalipäivänä minulla onkin n. 4 vaatekappaletta (poislukien haasteessakin poisluetut kappaleet). Töissä tämä nelikko voi olla esim. housut, paita, slipoveri, jakku. En kuitenkaan koskaan aikaisemmin hoksannut, kuinka paljon oikeastaan omistan tai käytän vaatteitani. Tähän haasteeseen valmistautuessani olen katsellut vaatekaappiani aivan uusin silmin. Mitä sieltä sitten löytyykään?

Suurin osa vaatteistani on korkeassa hyllykaapissa

Näistä hyllyistä yksi sisältää sukat, alushousut ja rintaliivit; toinen sisältää sukkahousut, vyöt ja villasukat; sekä kolmas sisältää yövaatteita. Loput kolme hyllyä ovat varsinaisia vaatteita. Ylähylly on varattu paksuimmille neuleilleni (suurin osa äitini neulomia <3), niiden alta löytyvät mm farkut ja urheiluvaatteet.

Yksi hylly on täynnä toppeja ja t-paitoja. Kuvaa otettaessa hyllyllä on yhteensä 48 paitaa. Neljäkymmentäkahdeksan! Eikä siinä ole edes kaikki omistamani topit, vaan muutama lojuu puolikäytettynä muualla asunnossa... Huh, mikä heräte karuun - tai siis ylitsepurusuavaan - todellisuuteen.

Tämän lisäksi meillä on mieheni kanssa yhteinen kaksiovinen tankokaappi. Kas näin:

Tästä rehellisesti sanottuna reilusti yli 3/4-osaa on minun vaatteilleni varattu. HUH!

Kun ripustin omat 6+3 vaatettani, joita (ja AINOASTAAN joita) minun tulisi käyttää koko syyskuun ajan, veivät ne tangosta säälittävän pienen osan.

Tein niille hieman enemmän tilaa, että tuntuisi että niitä olisi enemmän. Silti näky on hieman masentava.

Harkitsen siirtäisinkö nämä vaatteet johonkin muualle, vaikkapa eteisen naulakkoon, haasteen ajaksi. Näin ei tarvitsisi joka kerta vaatteita valitessa nähdä, mistä kaikesta jään paitsi. Oih, ihanat kauluspaitani, röyhelöni, boleroni, slipoverini, liivini... Ah, minun tulee teitä niiin ikävä!

...

Tässä pieni alustus kuuden vaatteen haasteeseen osallistumiseeni. Ettei postaus paisuisi romaaniksi, on hyvä lopettaa tähän ja paljastaa huomenna haastevaatteeni. Tästä tulee selkeäsi pitkä jatkokertomus.

To be continued...