Siinä vaiheessa, kun työmatkalla tuuli on muodostanut hiuksistasi avantgardistisen pöllönpesän, kääntänyt sateenvarjosi nurinperin KOLME kertaa ja riepotellut hamettasi niin antaumuksella, että kenellekään ohikulkijalle ei ole jäänyt epäselväksi alushousujesi väri ja malli, on hyvin vaikeaa olla huutamatta ääneen. Lienee vain asiaan kuuluvaa, että tämän lisäksi sade on kastellut kaikki vaatteesi, ja juuri tänään päätit kulkea töihin ilman päällystakkia. Eikä asiaa paranna yhtään se, että päätit aamulla repäistä ja pukea yllesi ne vaatteet, jotka ovat hyvin kaukana omasta mukavuusalueestasi. Aamusi on siis ollut täydellinen, ja kellokin on vasta puoli kahdeksan aamulla.

Tänään päällä 2+1, mekko ja slipoveritoppi sekä jakku. Sekä mekon että topin kaula-aukot ovat hyvin anteliaat, ja tunnen oloni niiden kanssa melko alastomaksi. Tämän vuoksi valitsin jalkaani peittävät, turkoosit sukkahousut minimoimaan paljaan ihon määrää. Lisäksi aamulla kiireessä keksin rintavakoni "peitoksi" helmikravattini, joka on täälläkin vilahtanut aikaisemmin.

Jotenkin kravatin kanssa tuli heti paljon pukeutuneempi olo, vaikkei se paljoa oikeadti peitäkään. Riittävästi kuitenkin, että rintavakoni peittyy. Muina asusteina tänään tutut helmikorvakorut ja muoviset käsikilluttimet.

Hieman arastelen tätä asua, eivätkä työmatkan kauhutkaan (suom. huom. siis v*tutus) ole vielä täysin kaikonneet mielestä. Olo on siis sekä epävarma että ärsyyntynyt. Voisiko tämä päivä olla jo ohi??