Kuuden vaatteen haaste (eli itselläni 6+3) on nyt ohi. Ennakkoluuloistani huolimatta en joutunut turvautumaan kertaakaan huijaukseen enkä käyttämään yhtään oljenkortta. Kuukausi oikeastaan hujahti ohi nopeasti ja todella helposti. Tätä voisin päivitellä monen sivun verran, mutta sen sijaan yritän hieman lukijaystävällisempää lähetymistapaa. Listaan alle lyhyesti suurimmat (ja osan pienemmistäkin) oivalluksistani kuluneelta kuukaudelta. Olen jakanut nämä kahteen osaan: haasten myötä hoksaamani asuat pukeutumisesta, ja tästä johdettuna ajatuksia omista vaatteistani tällä hetkellä.

Haasteesta hoksattua:

• Pienilläkin muutoksilla voi saada vaihtelua asuihin. Ei siis aina tarvitse vetää kokonaan uutta vaatekertaa päälle, kuten allekirjoittanut on aikaisemmin tehnyt, vaan hienovaraisemmat muutokset riittävät.
• Koruilla ja asusteilla voi muuttaa samojen vaatteiden fiiliksen kokonaan. Olen aikaisemminkin käyttänyt paljon koruja, mutta koska olen yleensä vetänyt myös kokonaan uuden asun ylle, on tämä jäänyt aikaisemmin hoksaamatta.
• Printtipaitojen yhdistäminen bisnespukeutumiseen on itselleni kaikista hankalinta. Muiden yllä tämä näyttää mielestäni todella hyvältä, mutta toisaalta ehkä printtipaidat ei vain ole mun juttu (paitsi silloin tällöin, harvoin). Eikä ole pakko ollakaan, ei siis ole pakko yrittää pukeutua johonkin trendiin, jos se ei tunnu luonnolliselta.
• Trikoota voi vallan mainiosti sekoittaa osaksi bisnesasua. Erityisesti business casual sallii rennompien vaatteiden ja materiaalien yhdistämisen virallisempia kappaleiden kanssa.
• Paitojen/yläosien kerrostaminen odottamattomallakin tavalla toimii. Olen aikaisemmin arastellut näin selkeää kerrospukeutumista töissä, mutta kyse onkin näköjään ollut vain omista ennakkoluuloistani. Kerrospukeutuminen ei siis aina viittaa eräretkiin ja teltassa nukkumiseen, vaan toimii myös urbaanissa toimistoympäristössä.
• Omistamalla vain itselle sopivia, mukavia vaatteita oma vartalonkuva paranee huomattavasti! Olen syyskuun aikana ollut tyytyväisempi omaan kroppaani kuin aikoihin. Huomasin tämän vasta tällä viikolla, ja ihmettelin mistä tämä johtuu. En keksinyt muuta syytä kuin sen, että olen koko kuukauden käyttänyt sopivan kokoisia vaatteita. En ole kertaakaan joutunut tuskailemaan liian pienien tai tiukkojen vaatekappaleiden kanssa, tai muuttamaan asusuunnitelmiani koska vaatteet eivät istuisikaan ylleni.

Vaatteistani oivallettua:

• Minulla on aivan liikaa vaatteita.
• Liikaa vaatteita ei helpota vaan pikemminkin vaikeuttaa elämää ja vaatevalintoja.
• Minulla on paljon itselleni sopimattomia vaatteita: liian pieniä, malliltaan huonoja, muiden päällä kivoja mutta itse en osaakaan käyttää, liian tätimäisiä jotka on ostettu muka olosuhteiden pakosta, liian teinivaatteita jotka eivät enää kolahda, ja niin edelleen...
• Näennäisen ihanat mutta itselle sopimattomat vaatteet aiheuttavat omassa vaatekaapissa vain pahaa mieltä.

Näistä voisi päätellä, että alkupäivien ajatukseni ja haasteen oppituntien ennakointi ovat osuneet yllättävän hyvin kohdilleen. Vastaukset ennakoituihin kysymyksiini ovatkin:

• Onko minulla liikaa vaatteita? Ehdottomasti on. Karsi, hyvä nainen! Itsekuria alennusmyynteihin! 
• Suhtaudunko vaatteisiini liian tunteellisesti? Kyllä. Vaatteet eivät ole muistoja, vaikka niistä heräisikin nostalgisia tunteita. Muistot säilyvät, vaikka kierrättäisin vaatteet eteenpäin. 
• Kiinnittääkö kukaan muu minun vaatteisiini niin paljon huomiota? Ei todellakaan. Tunnustin jälkikäteen kollegoilleni, että olen koko kuukauden osallistunut tällaiseen haasteeseen. Kukaan ei ollut huomannut mitään. 
• Olenko liian jumittunut joidenkin vaatteideni suhteen, ja voisinko olla luovempi? Olen jumittunut. Haaste todisti, että osaan olla paljon luovempi pukeutumisessani. Pienempi vaatevarasto ei todellakaan tarkoita tylsempää pukeutumista! 
• Miten muuten, kuin uusilla vaatteilla, saisin vaihtelua asuihini? Asusteet, asusteet, asusteet. Korut, huivit, kengät, hiuskoristeet. 
• Voiko värikkäilläkin vaatteilla saada klassisen, työympäristöön sopivan ilmeen? Vai puuttuuko vaatekaapistani klassisia perusvaatteita? Kyllä voi! Haastevaatteni olivat värikkäitä, ja silti sain niilläkin aikaa useita erilaisia lookeja, niin räikeitä väri-iloitteluja kuin rauhallisempia ja klassisempia asukokonaisuuksia. Minun ei siis vieläkään tarvitse opetella käyttämään mustaa ja valkoista, jos en halua. :) 

Useimmat oivallukseni osasin jo siis ennakoida etukäteen. Minun vain piti käydä tämä haaste läpi, että uskoin ne todeksi. Tästä uudella puhdilla kohti pienempää vaatevarastoa! :)

edit 4.10.
Mainittakoon vielä, että opin myös että materiaaleilla on väliä. Tänä aamuna huomasin neulepaitani nyppyyntyneen kovin haasteen aikana, vaikka en ole sitä juurikaan käyttänyt sitä ennen. Pitäisi varmaan siis panostaa enemmän laatuun kuin määrään. Nyt kun vielä oppisi mitä ne hyvät ja laadukkaat, kestävät materiaalit on.